Pikavalintoja ja mielikuvia – Mitä tapahtuu, kun deittailusta tulee suoritus?

​Nykyaikainen deittikulttuuri tarjoaa meille jotain, mitä ihmiskunnalla ei ole koskaan aiemmin ollut: loputtoman valikoiman ihmisiä sormenpään ulottuvilla. Ruudun pyyhkäisyllä voimme valita, hylätä, hakea uutta ja jatkaa matkaa.

​Mutta olemmeko tämän helppouden keskellä lähempänä toista ihmistä – vai olemmeko eksyneet kauemmas kuin koskaan?

​Tuote näytöllä

​Kun katsomme profiilia sovelluksessa, emme katso elävää, monimutkaista ja haavoituvaa ihmistä. Katsomme tarkkaan valikoitua mielikuvaa. Mieli alkaa välittömästi analysoida, vertailla ja pisteyttää: "Onko tämä ihminen riittävän kiinnostava? Täyttääkö hän minun kriteerini? Vahvistaako hän minun kuvaani itsestäni?"

​Toisesta ihmisestä tulee tuote ja prosessista kuluttamista. Silloin kyse ei ole toisen kohtaamisesta, vaan omien toiveiden, ihanteiden ja pelkojen heijastamisesta näytölle.

​Pako sisäisestä tyhjyydestä

​Miksi hakeudumme jatkuvaan valintojen virtaan? Usein taustalla on hiljainen pelko: yksinäisyyden tunne tai sisäinen tyhjyys, jota emme uskalla kohdata.

​Uskomme, että joku uusi ihminen – se "oikea" – tulee ja täyttää tuon aukon. Mutta jos lähestymme toista ihmistä tarpeesta käsin, suhteesta tulee väline. Käytämme toista peittämään omaa turvattomuuttamme.

​Kun deittailusta tulee keino paeta itseämme, se johtaa parhaimmillaankin vain tilapäiseen helpotukseen. Hti kun uutuudenvetovoima haihtuu ja toisen ihmisen todelliset, rosoiset puolet tulevat esiin, mieli pettyy ja alkaa etsiä seuraavaa vaihtoehtoa.

​Vertailun ja "paremman" ansa

​Loputon valikoima luo mieleen jatkuvan levottomuuden. Vaikka kohtaisimme jonkun elävän ja aidon ihmisen, takaraivossa saattaa kuiskata ajatus: "Mitä jos seuraavan pyyhkäisyn takana on joku vielä parempi?"

​Tämä on mielen tapa elää tulevaisuudessa. Vertailu tappaa kyvyn olla läsnä tässä hetkessä. Kun mielessä pyörii kuva täydellisestä kumppanista, emme pysty näkemään sitä ihmistä, joka istuu vastapäätä meitä kahvilan pöydässä.

​Aito kohtaaminen alkaa pysähtymisestä

​Mitä tapahtuu, jos pysähdymme? Entä jos riisumme deittailusta kaikki odotukset, kriteerilistat ja suorittamisen?

​Aito kohtaaminen ei vaadi täydellistä profiilia tai sovittuja rooleja. Se vaadi vain sen, että mieli on hiljaa ja valmis katsomaan. Kun et hae toisesta ihmisestä mitään – et turvaa, et hyväksyntää, etkä keinoa paeta omaa arkeasi – voit todella nähdä hänet.

​Silloin ei ole tarvetta näytellä, myydä itseään tai arvioida toista. Tuossa vapaassa, arvioimattomassa tilassa syntyy jotain aitoa: aito yhteys, joka ei perustu kaupankäyntiin vaan puhtaaseen läsnäoloon.

Miellyttämistä vai aitoa moraalia? Eettisyys deittailun pinnan alla

​Sana moraali tuo usein mieleen säännöt, kiellot ja ulkopuolelta annetut normit. Meille opetetaan, miten "kuuluu" käyttäytyä, miten toista pitää kohdella ja mikä on hyvää tapakasvatusta.

​Silti nykyajan deittikulttuurissa näemme ilmiöitä, kuten yhtäkkistä katoamista (ghosting), toisen pitämistä varalla (orbiting) tai tunteilla leikkimistä. Miksi ulkoinen moraali ja tapakasvatus pettävät niin helposti ruudun takana?

​Ulkoinen moraali on vain rooli

​Ulkoinen moraali perustuu usein pelkoon tai hyvän kuvan ylläpitämiseen. Päästämme toisen "kiltisti" irti tai sanomme oikeat sanat, koska haluamme pitää itsemme hyvänä ihmisenä. Tällöin kyse ei ole toisen kunnioittamisesta, vaan oman egoilmeemme suojelusta.

​Kun moraali on vain mielen rakentama sääntö, se joustaa heti, kun tilanne käy epämukavaksi. On helpompaa vaieta ja kadota kuin kohdata toisen ihmisen reaktio ja oma syyllisyytemme.

​Jos toimintaamme ohjaa vain pelko leimautumisesta tai halu olla pidetty, rehellisyyttä ei ole.

​Eettisyys syntyy kyvystä katsoa ilman hyötynäkökohtaa

​Aito eettisyys ei nouse oppikirjoista tai sosiaalisista normeista. Se syntyy siitä yksinkertaisesta havainnosta, että toinen ihminen ei ole väline.

​Kun tajuamme syvästi, että vastapuolella oleva ihminen kantaa samanlaista haavoittuvuutta, pelkoa, toivoa ja yksinäisyyttä kuin me itse, toimintatapa muuttuu luonnostaan. Silloin ei tarvita sääntöjä "rehellisyydestä" tai "reilusta pelistä" – toisen satuttaminen käy mahdottomaksi, koska näkee toisen osana itseään.

​Aito eettisyys deittailussa tarkoittaa:

• ​Selkeyttä ilman peliä: Et anna katteettomia toiveita vain saadaksesi huomiota tai lievittääksesi omaa yksinäisyyttäsi.

• ​Kohtaamista ilman hyväksikäyttöä: Et käytä toista ihmistä itsetuntosi kohottajana tai ajankuluna.

• ​Vastuuta omasta vaikuttamisesta: Ymmärrät, että jokainen sana, viesti ja hiljaisuus vaikuttaa toisen sisäiseen maailmaan.

​Rehellisyys tällä hetkellä

​Aito eettisyys vaatii rohkeutta olla rehellinen – ennen kaikkea itselle.

​Se tarkoittaa sen myöntämistä, jos ei tunne vetovoimaa tai jos hakeekin vain pakoa omasta arjesta. Kun opimme katsomaan omia motiivejamme ilman selittelyä, lakkaamme sotkemasta toisten ihmisten elämää omilla selvitettävillä solmuillamme.

​Siinä hetkessä, kun lakkaamme suorittamasta deittailua ja luovumme tarpeesta hyötyä toisesta, eettisyys lakkaa olemasta pakkopaita. Siitä tulee luonnollinen, hiljainen tapa olla läsnä.